Niin se aika rientää... Täällähän ollaan jo yli kolme viikkoa vanhoja. Meillä on ollut aikamoista trafiikkia kun porukka haluaa nähdä vauvan. Ja miksi ei haluaisi? Sehän on MAAILMAN IHANIN VAUVA. Olen palautunut synnytyksestä yllättävän hyvin joten jaksan ottaa vieraita vastaan ja hieman kestitäkin.
Ollaan uskaltauduttu uloskin muutamaan otteeseen. Ihanaa kun on ollut myös aurinkoisia päiviä sateisten rinnalle. Kuka olisi uskonut että pystyn nauttimaan kävelylenkeistä. Ja kuten kuvasta huomaa niin myös vihkisormus mahtuu sormeen vaikka kaikki turvotus ei olekaan vielä lähtenyt. :D
Viime viikonlopuna oli ihana ilma ja käytiin Oulun meripäivillä (OuHoi) katselemassa laivoja. Ohjelmaa oli kyllä runsaasti mutta kojuja oli viime vuotta paljon vähemmän. Onneksi saatiin sentään torilta lakuja vaikka suosikkimaut oli jo loppuunmyyty.
Myös tänä vuonna oli Puolivälinkankaan vesitorni auki yleisölle ja vihdoin pääsimme katselemaan maisemia sieltä käsin.
Olen asunut suurimman osan lapsuudestani Välivainiolla, joten oli hauskaa katsella tuttuja paikkoja hieman uudesta vinkkelistä.
Vauva-arkea
Tyllerö on rauhallinen ja iloinen vauva. Ei se kyllä turhia huutele. Vatsavaivatki ovat vähentyneet. Meillä ei oo mitään kunnollista päivärytmiä vaikka yöt nukutaankin suhteellisen hyvin.... Tai jos vertaa toisten huutokonsertteihin tai tunnin välein herätyksiin niin todella hyvin. *koputtaa puuta* Tällä hetkellä tyttö makoilee sohvalla mun vieressä ku kirjottelen tätä postausta (su klo 22.31. Julkasen varmaan vähän myöhemmin) Kerran käytiin jo kokeilemassa sängssä kun nukahti syliin mutta vielä ei vissiin oll yönien aika. Eilen laitettu sänkyn 22.45.
On se kyllä ihan sanoinkuvailematon tunne mikä tulee ku tuijotetaan toisiamme ja varsinkin kun toinen tekee kaikkia söpöjä ilmeitä. Kyllä se kovasti on alkanu hymyilemään, oli se sitten tiedostettua tai ei. On tässä käsittelyssä ja vuorovaikutuksessa opettelemista mutta siinähän se kehittyy kun koko ajan ollaan tekemisissä. Kerran kävin kaupassa ilman tyttöä. Kyllä siinä vähän orpo olo tuli vaikka kauppalista onneks piti ajatukset aika hyvin muualla.
Eka flunssakin on tullu koko perheenä koettua. Onneks pahin on ohi ja enää räkää rööreissä mutta on se aika riipaisevaa kuunnella kun ei varmaan ole kovin mukavan tuntoista kun yhtäkkiä aletaan limaa imemään.
Kyllähän tämän kanssa ainaskin yksinkin pärjäis mutta täytyy olla kiitollinen että meitä on kaksi. Saadaan yhdessä tutustua tähän uuteen ihmiseen ja harjotella miten niiden vauvojen kanssa oikein toimitaan.
Oppis vaan leikkaamaan noi kynnet. Syntymästä asti ollu jo pitkät. Leikkaaminen hieman haasteellista.
Huomenna tyllerö jo neljä viikkoa vanha. Sairaalassa vietetty aika tuntuu jo kaukaiselta. On vain meidän oma PERHE. Aletaan olla aika hyvä tiimi. En malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ihanaa, huomenna ei tartte herätä kellonsoittoon (tai ei yllä tänäänkään ku itku alko 8min ennen herätyskelloa). Pitäis vaan malttaa mennä sänkyyn ni tulis tää eka nukkumispätkä mahd pitkäksi.
Oon kyllä paljon miettiny että laitanko miten paljon kuvia tytöstä tänne blogiin mutta en oo oikeen vielä päässy mihinkään järkevään ratkasuun mutta pitää nyt mun ainaki kerran paljastaa että mikä ihanuus sieltä onkaan tullu.
