"Onni"

"Onni"
Onni asuu täällä

lauantai 8. marraskuuta 2014

Jännitystä ja kauhua...

Vaikkei tässä nyt isiä ja äitejä ihan sanan varsinaiessa merkityksessä vielä olla ni ajattelin järkätä sunnuntaiksi pikkasen erilaista ohjelmaa. Piti pikaisesti kehitellä menu eilen ennen ku mies kerkes  kauppaan. Pitää aamulla vielä kävästä ainkin omenaa ja metukkaa hakemassa kunhan pääsen täältä yövuorosta. Toivottavasti tulee kiva ilma. Tarkotuksena olis käydä vähän pidempi lenkki kiertämässä. Saa kunnon laatuaikaa <3

Mun alkuperänen suunnitelma oli tehä ihana suklaakakku mun entisen työkaverin (terkkuja vaan Sirulle) ohjeella mutta sitten huomasin että maanantaina on kauan pelätty sokerirasituskoe. Multa ei oo kovin usein mitattu verensokeria joten hiukka jännittää että mitä ne sanoo. Varsinkin kun raskaanaolevilla ne rajat on käsittääkseni vielä normaalia alhasemmat. Yritän tässä muistella että olikohan meillä työhöntulotarkastuksen verikokeissa paastoarvoa. Mitään oikeeta rasituskoetta en oo koskaan aikasemmin tehny. Ajatus jostain insuliinin pistelystä ei todellakaa houkuttele. Onneks suurin osa diaknoonin saaneista saa sokeriarvot kuntoon pelkän ruokavaion avulla. Mutta ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon. Koitos on vasta edessä. 20.11 onki sitte neuvolalääkäri missä ilmeisesti käydään tulokset läpi. Kävin taas lukemassa ajan ratoksi kivoja kokemuksia neuvolalääkäreistä. En tiennykkään että siellä saattaa olla joku tk-lääkäri ja mies joka ei oo melkeen alapäätä koskaan nähnykään. JAIKS.

Kuva on mun ottama mutta taideteos ei. Tää on jossain alikulussa Oulussa... Muistaakseni

Nyt on tullu ihan yökkimistäki. Onneks mitään ei oo tullu ulos. Hieman on huipannukki. Mittasin ihan huvikseen verenpaineen ja se oli ihanteellinen. Mutta onhan se tietenki mun normaalia matalempi että sen takia huippais... Siis vaikka ihan vaan istuskelee. Noustessahan sitä välillä saattaa heikottaa mutta ei kyllä yleensä muuten. Pitäis vissiin juua enemmän.. Mutta nytki pitää ravata vessassa jatkuvasti...

Näihin kuviin ja tunnelmiin

-Emma, 12+6

2 kommenttia:

  1. Miten meni isänpäivä?

    Kävin ensimmäistä kertaa raskaana ollessani äitienpäivämessussa, enkä halunnut ottaa äideille tarkoitettua ruusua, koska en osannut mieltää itseäni vielä äidiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni tosi kivasti vaikka alkuperänen aikataulu meniki vähän uusiks. En kerenny illalla toiselle kierrokselle ku piti alottaa paasto. Olin jo kerran unohtanu koko homman että saatoin muutaman hopeatoffeen maistaa siinä paaston aikana. On kyllä ollu välillä vähän ristiriitasia tietoja siitä pituudesta ku jossain on että kymmenen ja toisissa 12... No vähintään 10 tuntia tuli kuitenki. Pitää kattoo mitä lääkäri torstaina sanoo.

      No se on kyllä vähän ristiriitanen tunne... Ehkä se sitte alkaa enemmän vielä konkretisoitumaan ku alkaa tunteen liikkeitä. Mutta toisaalta eihän pelkkä biologia tee äitiyttä.

      Poista