"Onni"

"Onni"
Onni asuu täällä

tiistai 25. marraskuuta 2014

Radia pukkaa...

Ohhoh, viime päivityksestä onki vierähtäny jo pari viikkoa... Nistähän sitä nyt sitte alkais... Pitäisköhän tunkee kaikki tähän samaan viestiin vai pätkästä jostain kohti?

Jos vaikka alotellaan sillä sokerirasitustestillä. 

Edellisenä päivänä oli tietenki isänpäivä ja suunnitelmmien mukaan brunssi. Tulihan siinä sitten syötyä ihan kiitettävästi. Illalla ku ajattelin että vois pikkasen ottaa vielä jatkoaikaa ni hokasin että sehän on jo paastoaika alkanu... Tosi kiva ku toiset herkuttelee ja itellä maha kurnii... Mutta kyllähän sitä aina nyt yhen illan pärjää. Ei siinä kiukuttelut auta. Aamulla oli niin jano että oli pakko vetää se sallituu 1 lasi vettä naamaan. Saatiin kyyti aamulla terveysasemalle. Harmi vaan että kuskin piti olla ite seiskalta töissä joten jouduttiin vähän  aikaa ootteleen siinä. Onneks ovet aukes jo pikkasen aiemmin mitä olis pitäny ni riitti yks kävelylenkki. Olis vissiin pitäny vähän kovempaa kävellä ni olis paastoarvo ollu vähän alhasempi :D Otettiin verikoe siinä eka sormesta ja sitten verisuonesta. Sitte litku naamaan. Mulla oli vadelman makunen. Ei mitään ihan ylipahaa. Maistu aika esansiselle ja liian ärtsylle mehulle. Sitte vaan ootteleen. Olin kyllä onnekas ett sain miehen mukaan pitämään seuraa vaikka taisin kyllä olla niin väsyny etten varmaan ollu mitään parasta seuraa. Sitte otettiin vielä 2 näytettä suonestä noin tunnin erolla. Sitte päästiinki kotiin. 

Siihen aikaan mulla vielä tuli aika helposti huono olo ja ku rasituksen jälkeen kävästiin hesellä ni eihän kotimatkasta meinannu tulla mitään. Äkkiä vaan bussiin ja sängynpohjalle. Pikku päikkäreiden jälkeen maailma näytti ihan erilaiseta. Ja pojat oli jättäny mulle eilisiä herkkujaki :D

Vaikka sormesta otettu näyte sano paastoarvon olevan juuri rajalla niin suonesta otettu näyte paljasti arvon oevan hieman korkea. Myös seuraava arvo oli vähän yli sallitun =(. Eipä tämä nyt mikään hirvee yllätys ollut mutta....

Hirveetä googlettelua ja syyllistystä....

Torstaina viimein oli neuvolalääkäriaika. Ei ihan mitä odotin. Heti ekana housut kinttuun ja pöydälle. Ei siinä mitään, alan jo tottua. Samalla pientä jutustelua. En kerkee oikeen sanoo mitään ku lääkäri taivastelee että on niin korkeella ko kohtu että onkohan siellä kaksoset tulossa. Ei meinannu uskoo ennen ku luki koneelta ultraoitajan lausunnon. Hetki meni ennen ku kuulu sydänäänet mutta kyllä ne sieltä napattiin 154 <3 Ei kait siinä mitään... Oli jo melkeen heittämässä mua pihalle ja puhu että mitä seuraavaksi. Sanoin että on jo käyny sokerirasituksessa ja sitte se katto koneelta arvot. 2 oli yli sallitun. Sitte äkkiä th:lle sanoon että hoitaa eteenpäin. Ok. Sitte mulle lyötiin lapu kouraan että ruokapäiväkirjaa pitäis kirjotella. Muhun otetaan sitte yhteyttä jatkosta.

Sitte eka kokonaan vapaa viikonloppu aikoihin... Vai? Menee viikot ihan sekasin :D

Eilen oli tää toinen ultra. Saatiin tarvittava aivokuva. Oli kyllä jännä katella ku siellä se heilutteli jo käsiä ja jalkoja. Pituutta oli tullu kahessa viikossa noin neljä senttiä. Aika huikeeta. Nyt on tiedossa jo aina rakenneultraan. Saatiin vielä tämän vuoden puolelle. Sitte ultraaja laitto viestiä siitä mun radiajasta kun se ei jostain syystä näkyny koneella. Samana päivänä mulle sitte soitettiinki ja aika on ens viikolla. 


Oli mulla kyllä mielessä kirjottaa vielä joulunvalmisteluista mutta ku täss meni aika pitkään ku tn kirjotin ja tässä olis vähän töitäki tehtävänä... Ens yövuoro on maanantai-torstai joten sillon viimeistään seuraavaa päivitystä.

Ps. Ompa vähän tylsän näkönen tää postaus heti ku on enemmön tekstiä... Mitenhän tästä sais sellasen että jaksaa lukee loppuu asti?
 

lauantai 8. marraskuuta 2014

Jännitystä ja kauhua...

Vaikkei tässä nyt isiä ja äitejä ihan sanan varsinaiessa merkityksessä vielä olla ni ajattelin järkätä sunnuntaiksi pikkasen erilaista ohjelmaa. Piti pikaisesti kehitellä menu eilen ennen ku mies kerkes  kauppaan. Pitää aamulla vielä kävästä ainkin omenaa ja metukkaa hakemassa kunhan pääsen täältä yövuorosta. Toivottavasti tulee kiva ilma. Tarkotuksena olis käydä vähän pidempi lenkki kiertämässä. Saa kunnon laatuaikaa <3

Mun alkuperänen suunnitelma oli tehä ihana suklaakakku mun entisen työkaverin (terkkuja vaan Sirulle) ohjeella mutta sitten huomasin että maanantaina on kauan pelätty sokerirasituskoe. Multa ei oo kovin usein mitattu verensokeria joten hiukka jännittää että mitä ne sanoo. Varsinkin kun raskaanaolevilla ne rajat on käsittääkseni vielä normaalia alhasemmat. Yritän tässä muistella että olikohan meillä työhöntulotarkastuksen verikokeissa paastoarvoa. Mitään oikeeta rasituskoetta en oo koskaan aikasemmin tehny. Ajatus jostain insuliinin pistelystä ei todellakaa houkuttele. Onneks suurin osa diaknoonin saaneista saa sokeriarvot kuntoon pelkän ruokavaion avulla. Mutta ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon. Koitos on vasta edessä. 20.11 onki sitte neuvolalääkäri missä ilmeisesti käydään tulokset läpi. Kävin taas lukemassa ajan ratoksi kivoja kokemuksia neuvolalääkäreistä. En tiennykkään että siellä saattaa olla joku tk-lääkäri ja mies joka ei oo melkeen alapäätä koskaan nähnykään. JAIKS.

Kuva on mun ottama mutta taideteos ei. Tää on jossain alikulussa Oulussa... Muistaakseni

Nyt on tullu ihan yökkimistäki. Onneks mitään ei oo tullu ulos. Hieman on huipannukki. Mittasin ihan huvikseen verenpaineen ja se oli ihanteellinen. Mutta onhan se tietenki mun normaalia matalempi että sen takia huippais... Siis vaikka ihan vaan istuskelee. Noustessahan sitä välillä saattaa heikottaa mutta ei kyllä yleensä muuten. Pitäis vissiin juua enemmän.. Mutta nytki pitää ravata vessassa jatkuvasti...

Näihin kuviin ja tunnelmiin

-Emma, 12+6

tiistai 4. marraskuuta 2014

Mitä ihmettä? Sieltähän löytyi vauva...

Nyt se on viimeistään todistettu että vahvasti raskaana täällä ollaan. Kaikki näytti olevan hyvin. Löyty  kättä, 2 jalkaa ja hillitön pää. :D Nyt kyllä aika helpottunut olo. Seuraava etappi on sokerirasitustesti. Ei kyllä hirveesti innostais herätä seiskaksi sinne testiin mutta mitäpä sitä ei oman pienokaisen eteen tekis.

Laitoin tonne sivupalkkiin ton toisen ultran kun pitää käydä toinen kerta että saadaan kunnon kuva aivojen keskiviivasta. Se siellä kuulemma näky mutta kuvaa suurentaessa meni niin suttuseks että otetaan isommilla viikoilla vielä uudestaan ni saa sitte senki papereihin. Vaikka varsinaisiin seulonntoihin ei haluttu niin niskapoimu mitattiin ja se oli o.

Hihii, on se niin söpö <3

Emma, 12+1

Nyt töihin.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Yökyöpelin mietteitä...

Nyt menossa yövuoro 2/2. Ei oo enää pitkä aika niskapoimu-ultraan.

Viime yö meni aika synkissä merkeissä. Raskausoireet on lieventyny ja siitä johtuen päähän on tullu kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Lueskelin eilen monta tuntia keskenmenoista ja kemiallisesta tyhjennyksestä. Ei kovin hyvä idea. Mutta mulla ei vieläkään oo mitään muta todistetta raskaudesta ku ne raskaustestit... Tai nehän meni roskiin. Nyt mulla on enään kuva niistä.

Onneksi oon kuullu myös rohkasevia kommentteja ja vertaistukea, Aika hullua. Raskaudessa voi tapahtua MITÄ vaan. On ne sikiöt kovia sissejä.

Jossain ulkomailla (*lähde, joku keskustelupalsta :D)  lääkäri antaa sukupuoliarvion jo tämän ekan ultran perusteella.

Mitenhän sitä pääsis vähän sellaseen "happy thoughts" mielentilaan. Onneks tää yö on ollu sitte rauhallisempi tällasten ajatusten suhteen. Mulla ollu aikamoisia kipuja aaselässä ja ne vieny huomiota raskaudelta mutta onneks nekin näyttää nyt helpottuneen.

Aika vahvasti alkaa näyttää siltä että tänä vuonna eka yhteinen joulu. <3 Pitää vielä ens viikon perjantaihin oottaa ni näkee että mitkä päivät saan vapaaks. Toivottavasti siinä on useempi päivä ni ei tartte ihan pikavisiitille lähtee anoppilaan. Matkaa on kuitenki useempi tunti. Viimiset kolme vuotta oon ollu töissä koko joulun ja sitä edellisenä olin aaton töissä ni onhan se mukavaa pitkästä aikaa päästää kunnon joulua viettään. Me kyllä ollaan kyllä järkätty kaikenaista sinne ympäille tai sitte oon kävässy vanhempien tykönä työvuorojen välissä mutta eihän se oo sama. Oon aina tykänny joulusta nyt kun mulla on "oma perhe" niin saa siihen vähän uutta twistiä.

-Emma, 11+6