pohdintaa...

Oon paljon parempi alottaan asioita mitä kattoo ne loppuun asti. Oon oikeestaan aina ollu sellanen. Mikään ei oo niin mukavaa ku alottaa ja suunnitella uutta projetia, niinku esim. blogia. :D Ei oo eka blogi minkä oon alotanu mutta koska niillä ei oo ollu lukijoita enkä oo oikeen saanu jutun juurta sinne ni ne on aika nopeesti hautautunu. Nyt aihepiiri on kyllä sellanen että se on läsnä koko ajan niin kauan ku oon raskaana.... Eikä sitte tää blogi unohtus sen mukana.

Mehän keskusteltiin jo yli vuotta sitten että nyt on lupa vauvan tulla, "tulee jos on tullakseen". vauvaa ei kuitenkaan kuulunut. Me mentiin naimisiin tammikussa ja sitä ennen oli väli nämä asiat laitettiin hetkeksi taka-alalle. Kyllä sitä kuitenki tuli mietittyä että onkohan kaikki hyvin kun ei sitä plussaa kuulu. Mun kierto on kuitenki aina ollu säännöllinen. Häiden jälkeen sitte alettiin enemmän tähtäileen ja välillä tikutinki ovulaatiota. Nyt kesällä se sitte tärppäs. Se on niin jännä miten sitä on jotenki keskittyny niin siihen "yrittämiseen. Että ajotukset menee kohilleen ja sitten vaan odotellaan. Ja sitte ku se positiivnen tulos tulee ni tuntuu ihan omituiselta. Mitä nyt? Nyt sitte oon ollu 24/7 miten nyt töiltä ja muulta elmältä kerkeen netissä lukemassa että mitä kaikkee tähän raskaana olemiseen liittyy. Aikasemmin piti oottaa noin kaks viikkoo ennen kuukautisten alkua mutta nyt plussasta pitää oottaa kuukausi neuvolaan ja siitä vähintään viikko ultraan.

3 raskaustestiä ei voi olla väärässä. Jotain sillä täytyy olla. Lähipiirissä on ollu sen verran kaikenlaista etten ihan vielä voi olla luottavainen että kaikki on hyvin. Tieto lisää tuskaa. Silti tavallaan jo suunnittelen ristiäisjuhlia pidettäväksi mun vanhempien tykönä ens kesänä kun niillä on paremmin tilaa.

8+5